Matthieu Metzger

Kuvat:

29.03.2017 21:55


Matthieu Metzger - Selfcooking

Selfcooking

Ayler Records, AylCD-132

Ranskalainen saksofonisti Matthieu Metzger vieraili helmikuussa Suomessa esiintyen lähes 10 keikan soolokiertueella yhdessä Equally Stupid -trion kanssa. Nimenä hän on varmasti aika tuntematon jopa suomalaisille jazzin harrastajille, jos ei ole seurannut Louis Sclavisin ”joukkueen” tekemisiä. Matthieu oli nimittäin käynyt Suomessa kerran aikaisemmin soittamassa nimenomaan Sclavisin mukana Keravalla 2010. Se, jos mikään saa heti korvat punaiseksi ja hörölleen.

Selfcooking alkoi muotoutua Matthieun mielessä 2010-luvun alkupuolella, kun jotkut, ”kaappien täytteenä” jopa yli kymmenen vuotta maanneet, vanhat sävellykset, alkoivat harhailla hänen mielessään. Uutta materiaalia syntyi samanaikaisesti oheen, joten jotain piti tehdä. Näistä aineksista alkoi syntyä tämä 12 kappaleen soololevy.  Itse hän piti levyn abstraktisuutta eräänlaisena iloisena ”kokkaamisena” ja siitä sai levy myös nimensä.  Hänen ei tarvinnut sitä sen kummemmin selitellä eikä ottaa asiaa kovin vakavasti.

Suomen kiertueella Matthieu olikin yllättävä tekijämies omalla erikoisella vapaalla ohjelmistollaan tuodessaan esille jo muutama vuosi sitten ilmestyneen oman sooloprojektilevynsä Selfcooking sisältöä. Käyttämällä omia ihmeellisiä tekniikoitaan ja itse kehittämiään sähköisiä lisävempeleitä, altto- sopraano- ja sopraninosaksofonien ohella, hän sai aikaan välillä suorastaan julkeita väristyksiä, raavintaa, kuorintaa, puuskutuksia, kähinää ja kohinaa.

Levyllä tämä tuntuu välillä jopa vielä julmemmalta kuin live-tilanteessa. Mukana kun on myös lisänä saksofoniperheen kaksi matalampaa ääntä, vain basso puuttuu. Mutta ei mennä siinä sen pidemmälle, sillä live-tilanteessa asiat etenevät omalla painollaan ja kaikki esitykset saavat omia poikkeavia vivahteitaan paikan, ajankohdan ja yleisön reagointien värittämänä. Levyllä taas voidaan käyttää päällekkäin äänityksiä ja lisäefektejä erillisinä konstruktioina.

Matthieu on vaatimaton kaveri, välillä tuntuu jopa siltä, että hän haluaisi lähteä ”karkuun”. ”Pillit” suussa hän avautuu kuitenkin suorastaan muhkeisiin irtiottoihin puhaltaessaan yksistään yhtä soitinta tai avatessaan samanaikaisesti salaisen taiten harkitun piuhaviidakkonsa omine äärirajoineen. Voisi sanoa, että ”limitillä” mennään, mutta näppärästi ja iloisen railakkaasti.

Hän muotoilee musiikin uusiksi ja kehrää siitä omilla merkillisillä tekniikoillaan uusia palasia yhdistellen niitä vilkkaasti ja yllättävästi toisiinsa. Kerrassaan mainiota kuultavaa, huomioiden sen, että hän tekee sen yksin ja saa kaiken lisäksi aikaiseksi omanlaisensa orkestraalisen kokonaisuuden.

Selfcooking on lyhyt avaus raita, mistä tulee ensimmäinen hämmentävä ajatus, ”mitä tapahtuu”. No, taidettiin ottaa vettä hanasta kahvipannuun, kansi kiinni, ja niin, saksofonin tuhnauksien saattelema alkoi keitin suhista. Kohta ääni muuttui kellossa ja mentiinkin iloisen kovaa marssin tahdissa kuin iso orkesteri olisi vyörynyt pitkin katua puhtaan energisesti, Présentez Arme. Seuraavaksi ulvoivat sumusireenit räikeän vihlovasti ja väliin pakkaantui kummallisen paksun onttoja joutoääniä kuin ulkoavaruudesta lähetetyt signaalit olisivat alkaneet ilmataistelun uhmakkaiden pillien puhallusten kanssa. Siitä jatkettiin avartaen maailmaa urkujen voimalla. Farfisa -urut saa näyttää suuntaa, minkä oheen syntyy jänniä lisukkeita sopraninon kimakalla ylärekisterillä. Näin kajahteli Zozosia.

Matka jatkuu lähes yhtenä pötkönä huomaamatta kappaleesta toiseen. Huis Clos vaikeroi alkuun tuskaisesti ikään kuin ei saisi henkeä sisään, nuotit tupsahtelevat puolittain yllättäen ulos saksofonien kelloista ja muuttavat kesken kaiken muotoaan kirkkaasta tuhruiseksi hämäryydeksi. Äkkiä Hibernation Complexe räväyttää ilmaan raakaa brutaalista voimaa, mikä pyrkii särkymään atomeiksi, mutta jokin vastustaa ja se jää ”suutariksi”. Ainekset palavat kuitenkin vielä pienenä vaaran liekkinä ja kohta atomihiukkaset räjähtävät palasiksi, joka puolella natisee ja nitisee, nurkat hajoavat ja syöksyvirtaukset pääsevät lävistämään kaiken elollisen ja kaiken maallisen loppu lähestyy. Uppoava tellus häviää.

Välillä on lyhyt katkelma, missä nautitaan pieni välipala, Selfeating. Sitten kolina ja kilinä alkaa uudestaan ja mukaan tulee raskasta patteristoa, mutta se ei saa täyttä yliotetta, vaan uhmakkaasti kolistelu jatkuu ja kellopelit kolahtelevat vastustaen invaasioon pyrkivää, vauhti kiihtyy kohti loppua, kuka voittaa, siitä ei tule selvyyttä, ei kait sillä silti mitään väliä olisikaan.

Lopussa tulee vielä äänitehosteet sekopäisen epämääräisesti katkeilleen soiton oheen. Kaksi viimeistä kappaletta tempaisee täysillä mukaansa, äänitehosteiden valtava vyöry tukkii nielun, henki salpautuu, kuume nousee ja kalvakkuus alkaa voittaa punaposkisuuden, loppu häämöttää ja viikate heilahtaa.

Matthieu Metzger on outo lintu, todellinen improvisoija, joka tuntuu rakastavan liikkumista vaarallisilla vesillä. Hän luo omaa musiikkia keinoja kaihtamatta, eikä hänen tarvitse sitä erikseen miettiä, sillä äänien terroria sopeutuu hyvin toinen toistaan merkillisimpiin asetelmiin, mitä tämän levyn kuuntelun aikana ilmaantuu. Äänet vaihtelevat siististä kerronnallisuudesta brutaaliin äänentuottoon ja räikeisiin vastakkainasetteluihin.

Metzgerin erikoinen ilmaisutapa ei varmaan iskostu syvällisesti kaikkien tajuntaan, mutta ennakkoluulottomasti musiikillisiin vaihtoehtoihin suhtautuva ja vastaanottavaisella mielellä muuten suhtautuvalle tästä löytyy rautaisannos vapaata musiikillista herkuttelua. Tällä levyllä Metzger on yhtä hyvin kotonaan jazzin, nykymusiikin, kansanmusiikin, rockin kuin rankan metallinkin parissa.  Näytteitä levyn sisällöstä voi kuulla osoitteessa https://ayler-records.bandcamp.com/album/selfcooking (JKi)

Matthieu Metzger: baritoni-, tenori-, altto-, sopraano- ja sopraninosaksofoni, Systole-box, Farfisa-urut, Mopho Yamaha RX15 syntetisaattori,

Äänitys: Äänitetty itsesuunnitellulla kalustolla, mihin liittyy paljon käsin ohjattua keitosta, Le Studio des Résistants, 2012. Kannen installaatio ja kuvat: Patrice Le Garrec. Julkaistu: 2.2.2013

  1. Selfcooking 00:37
  2. Présentez Arme 2:15
  3. La Teneur 4:11
  4. Zozosia 5:05
  5. Huis Clos 7:00
  6. Hibernation Complexe 7:30
  7. Selfeating 0:32
  8. Yamaha Mon Amour 4:16
  9. Le Mort Joyeux 3:00
  10. Vu De Profil L’arriére Était Sur Un Côté 4:54
  11. Lennie R. Nue Au Soleil… 4:41
  12. …Caressant Un Rocher 3:04

Kaikki kappaleet Matthieu Metzlerin sävellyksiä
Kokonaiskesto 47:13

Takaisin

Artikkeli luettu 416 kertaa