Mauri Mikkola Quintet

Kuvat:

14.12.2015 09:50


Mauri Mikkola Quintet: Lux et Umbra

Lux et Umbra

MKK01-02

 

Hei, nyt me leijutaan… tai oikeammin ollaan jossain hallusinaation ja realismin rajapinnalla. Siellä missä valo ja varjoit kohtaavat, risteävät ja taistelevat olemassaolostaan. Kevyin kosketuksin, tarvittaessa järeämmin asein. Sähköinen kuusikielinen tarjoilee pääosin maallista nannaa että stratosfääristä leijuntaa. Hyvääoloa ja mietiskelevää transsia. Purkautuen välillä voimakkaisiin voltti-iskuihin…

Asialla turkulaisen sähkökitaristi Mauri Mikkolan (s.1962) viisikko ja soittoaiheena maestron itsensä tuotantoa useiden vuosien varrelta. Keppi vonkuu ja tottelee Mikkolaa nöyrästi. Sähköiset vempaimet saavat aikaan äänimaailmoja, jotka vievät kuulijansa seikkailuihin todellisuuden ja utopian pyörteisiin.

Eletyt vuosikymmenet ovat antaneet Mikkolalle soittorutiinin, jossa ei tarvita yhtään turhia kommervenkkejä, vaan soitto soljuu varmalla otteella. Mietiskelevyys ja kappaleiden leijuva ajattomuus ovat osoituksia pelimannin nautinnosta. Rakkaudesta soittopeliään ja sen äänimaailmaa kohtaan. Toisaalla kytee kuitenkin toisenlainen rakkaus… riehakkuus ja impulsiivisuus, jolloin mennään eikä meinata…

Joiltain osin musiikissa lähestetytään uskonnollisia sfäärejä. Sielujen sisäistä pohdintaa. Maailmankaikkeuden katoavaisuutta sinne jonnekin. Pelkoa ja pohdintaa, kuka, mikä, missä…

Basisti Johannes Peltola toimii hienona taustamattona Mikkolan kitaralle. Hän jymisyttää sähkökepillään yhtälailla avaruuden kaikkeuden kuin riettaat pöminät intiimissä vällypainissa. Puhtaus vastakohtanaan resonanssinen särö tekevät peilikuvaa väkevyyden ja pehmeyden leikeista… paksulla kielellä on voimaa. Lipaistessakin…

Tenoristi Hannu Hiltula juoksentelee erilaisissa tunnemaailmoissa. Yksinään kiiruhtaen tai tarmokkaasti tunteillen. Väliin taustalla kompaten. Kokonaisuuteen sykkivänä sieluna kuuluen.

Mustavalkioiden keralla pianisti Kristiina Karsten luo raadollista naisnäkökulmaa soittoon. Kovalla kaulinkädellä iskien tai hellan rakkauden nuolia ampuen. Ristiriitaisuuden ja melodisuuden keitosta hämmentäen. Maukkaasti osansa pelaten.

Monitahoisuus kumpuaa rumpali Karri Kerkelän työstössä. Milloin väkevänä eturivin kapulointi, milloin säyseänä tausta sipsutteluna. Soiton moni-ilmeisyys ja rytmivaihtelut että tuntemattomuuden tavoittelu asettaa Kerkelälle lisähaastetta… ikäänkuin taisteluvalmiutta johonkin… ei mihinkään. Väkevää soolottelua että komppausta.

Tämä levypari on kuin säkillinen kuivattuja sekahedelmiä… niitä joista syntyy keitettäessä messevän maukas  sekametelisoppa. Se sellainen, jossa kokonaisuus perunajauhojen voimasta lilluu jonkinasteisessa liisterissa. Luumut, aprikoosit, päärynät ja muut etelän hedelmät muodostavat kokonaisuuden, mutta lilluvat silti kaikki erillään.

Kuulijan on välillä mietittävä, missä todella mennään. Tai sitten heittäydyttävä jonkinlaiseen hallusinaation, jopa skitsofreeniseen olotilaan. Kuitenkin niin, että kosketuspinta maankamaraan on koko ajan  lähellä. Tavanomaisuus kosketeltavissa. Soitto ei siis kaikessa kirjossaan saa aikaan varsinaisia todellisia hekumoita.

Tämä ei tarkoita sitä, että levypari olisi huono. Vaan sitä, että se vaatii kuulijaltaan keskittymistä kuunnellun ymmärtämiseen. Sen tarjoamaan monitahokkuuteen. Nousuihin ja laskuihin. Kokonaisuuden värikirjon nautiskeluun. Rauhassa ja ajan kanssa.

Nimenomaan ajan kanssa, sillä kaksi levyä on aikalainen urakka kuunneltavaksi yhtäsoittoa. Laajasta monitahokkuudestaan huolimatta monet elementit alkavat toistamaan itseään. Tylsistämään tavallaan kuulijansa vastaaottokykyä, hävittäen hienotkin osaamiselementit. Valitettavasti, mutta todellisuus on raakaa…

Erilainen ”elämänkerta” yli puolivuosisataiselta maestrolta. Nauttikaa erilaisista mauista kohtuuannoksina. (OR)

 

Mauri Mikkola (sähkökitara, kitarasyntetisaattori, EBow), Hannu Hiltula (tenorisaksofoni), Kristiina Karsten (koskettimet), Johannes Peltola (basso), Karri Kerkelä (rummut)
Feat. Jaakko Martikainen (sopraanosaksofoni kappaleessa Schizophrenia)

Äänitys ja miksaus: Kari Nieminen (Musamuusa, Turku)
Masterointi: Jaakko Viitalähde, Virtalähde Mastering
Ohjelmointi: Mauri Mikkola

1. Intro to Nairobi  2:20
2. Nairobi / Twilight 8:01
3. Waltzigo 8:32
4. Intro to Where We Are Going 2:09
5. Where We Are Going 15:55
6. XLIX 6:18
7. Interphase / Focus 4:14
8. Spaces Between Stars 3:51
9. Outland 1:22

1. Intro to Schizophrenia 0:48
2. Schizophrenia 11:12
3. No Field 1:04
4. Power Field 8:21
5. Whiteout 2:38
6. Intro to The Field / The Field 3:42
7. The Deep Bow 2:25

Sävellykset ja sovitukset Mauri Mikkola

 

Takaisin

Artikkeli luettu 694 kertaa