Odd Brew

Kuvat:

02.07.2017 18:12


Odd Brew: Koemaisto

Koemaisto

Omakustanne

Maakunnista kajahtaa -sarjaan liittyy keskisuomalaislähtöisen Odd Brew:n kolme biisiä sisältävä parikymmenminuuttinen. Levy on oiva osoitus siitä, että ympäri Suomea nousee koko ajan uusia jazzareita vanhojen taitureiden rinnalle. Se on myös osoitus siitä, että jazz- ja musiikkikoulutus toimii läpi maan hienosti, antaen laitasuomalaisen Helsingin korkeatasoisille musiikkioppilaitoksille hienosti peruskoulutettuja nuoria.

Odd Brew on pari vuotta sitten perustettu yhtymä, jonka menevän leppoisa musiikki pumppaa perusvoimansa heidän omien sanojensa mukaan laajalta skaalalta eli listahittipopista, klassisesta musiikista, kansanmusiikista, länsiafrikkalaisista perinteistä, progesta sekä kasarifuusiosta. Kun tuo musiikillinen sekasotku lätkäistään jazzmarinaadiin, niin tulos on… jokseenkin maukas. Sinänsä monin osin perinteinen, mutta toisaalta tuores ja raikas.

Ensiraidalla pääosan ottavat itselleen pianisti Kaipiainen ja kitaristi Mäntykangas unohtamatta toki Aki Sairaa, joka  sopraanosaksofoneineen puhaltaa kokonaisuuteen aistikasta värikirjoa. Kaipiainen on mustavalkioineen tolkun jazzpelimanni koko koskettimiston alalta.  Mäntykankaan keppi hellii, vonkuu ja särkee sopivalla käytöksellä.

Kakkosella heittäydytään tämäkämmän vapaan progen jytinään, jonka katkaisee yllättäen Saira alttoineen hellällä kädellä. Mutta vain hetkeksi sillä päällekaatuva jytinä ottaa omansa. Ei väkivallalla, vaan lujalla otteella, kunnes taas hetkessä heittäydytään kitaran kauniiseen melodiointiin… mutta taas vain hetkeksi, sillä keppi syttyy päällekaatuvan jytinän myötä tuleen… täyteen liekkiin… jonka sammuttaa flyygelin sessteisesti loriseva sävelpuro.

Siis vauhtia ja vaihtelevia tilanteita… rajuja jarrutuksia ja kontrastivaihteluja. Kaikki hallitusti ja ilahduttavan yllätyksellisellä tavalla.

Kolmosraita on räppäreiden lainatavaraa. Tällä kertaa ilman turpageneraattoria ja variksenpelätinformaattia… hyvänmakuista jazziksi siistittyä fuusiota. Rytmittelyä, jossa ei kaivata rivorunollisia sanoitteluja.. nyt tallustetaan jazzareiden luomaa musiikillistapolkua tanakkatahtisesti hamaan  loppuun saakka.

Sinänsä ihan muikea levykokonaisuus. Pientä verenvähyyttä paikkapaikoin, mutta pääosin rouhean retevää jazzailua. Tietty yllätyksellisyys ja monitahokkuus viehättivät. Omalla tavallaan erilainen ja kekseliäskin kokonaistoteutus… sellainen, joka vielä toivottavasti rehevöityy ja kasvaa ajan saatossa täyteen kukkeuteensa. Hyvä avaus!

Tästä onkin hyvä jatkaa… toivottavasti omaperäisyys ja kokonaisuus säilyttää perusformaattinsa… ja uskallus vapauteen kasvaa. Useampi kuuntelukerta avasi mukavasti nautittavuutta. (OR)

 

Santeri Kaipiainen – flyygeli, Vili Kallonen – rummut, Jere Mäntykangas – sähkökitara, baritonikitara (2), Aki Saira – sopraano- (1) ja alttosaksofoni (2, 3), Hanna Turunen – kontra- (1, 3) ja sähköbasso (2)

Äänittänyt ja miksannut Paavo Malmberg
Masteroinut Jaakko Viitalähde
Tuottanut Santeri Kaipiainen

1.E12 (Kaipiainen) 6:29
2.Nocturnus (Alma obscura) (Kaipiainen) 6:24
3.Etenee (V. Erkola/E. Kosonen, sov. Kaipiainen) 5:38

Takaisin

Artikkeli luettu 231 kertaa