Paolo Fresu – Richard Galliano – Jan Lundgren

Kuvat:

30.03.2016 10:23


Paolo Fresu – Richard Galliano – Jan Lundgren: Mare Nostrum II

Mare Nostrum II

ACT 9812-2

Tässä se on. Alkaneen vuoden levysadon ehdotonta huippusatoa. Samaan sarjaan laitoin aiemmin Michel Benitan River Silver -levyn (ks. JR 17.02.). Vertailu näiden kahden levyllä on turhaa, mutta sen verran pitää todeta, että tunnelmiltaan molemmat levyt liikkuvat samantapaisissa sfääreissä.

Tämän kolmikon jokusen vuoden takaista edellistä (ja ensimmäistä) levyä, Mare Nostrum (”ykkönen”) myytiin yli 50 000 kappaletta. Eipä hassummin ”jazz”levyksi. Sitaatit siksi, ettei tätä musiikkia voi eikä tarvitse luokitella mihinkään tiettyyn kategoriaan. Keikkojakin tälle ryhmälle on kertynyt puolisentoista sataa noin 20 eri maassa. Suomeenkin tämä trio pitäisi saada jossain välissä. Ehdottomasti.

Ja tässä he ovat: sardinialainen trumpetisti Paolo Fresu, maailmankuulu Richard Galliano Ranskasta ja nykyisin Ystadissa Kurt Wallanderin naapurissa asuva, vastikään viidet kympit täyttänyt pianisti Jan Lundgren.

Yhteistä näille herroille on mm. se että tyyli/genre-rajat ovat heille tuntematon käsite. Klassista, kansanmusiikkia, jazzia, etnoa… Sama se kunhan homma toimii. Ja tällä kolmikolla se toimii. Rajattomuudesta eri tyylien välillä kertoo tälläkin levyllä se, että mukana on mm. Erik Satieta ja Claudio Monteverdiä. Sekä yksi ruotsalainen kansanlaulu. Loput biisit jakaantuvatkin sitten tasaisesti näiden kolmen  muusikon kesken.

Richard Galliano, 65, on, ei enempää eikä vähempää kuin mestarien mestari. Ja em. musiikin laaja-alaisuudesta tämän miehen uralla kertoo sekin, että Galliano säesti 1970-luvulla mm. sellaisia maailmanluokan tähtiä kuten Charles Aznavour ja Juliet Greco (!). Myös klassisen musiikin parissa Galliano on häärinyt runsain mitoin. Haitari ja bandoneon soivat hänen hyppysissään tässäkin kerrassaan upeasti. Hän pistäytyy myös meidän kaikkien hyvin tunteman accordinan kipussa. Accordinahan on hassunnäköinen harmonikan ja huuliharpun välimuoto, jonka muuan André Brel kehitti Pariisissa 1930-luvun lopulla.

Paolo Fresusta kertoilin laajemmin jo viime syksynä (Fresu/di Bonaventura: In maggiore, JR 20.10.2015). Hän on ehdotttomasti yksi suurimmista henkilökohtaisista suosikeistani trumpetistien / flyygelitorven soittajien joukossa. Mielestäni hän on parhaimmillaan juuri flyygelitorven kanssa. Mutta kyllähän se toinen perustorvikin toimii. Kuten vaikkapa Satien sävellyksessä Gnossienne No. 1 tällä Mare Nostrum II -albumilla.

Pianisti Jan Lundgren ei ole eilisen teeren poika hänkään, vaikkakin kansainvälisesti tuntemattomampi kuin Fresu ja Galliano. Hänen laajasta kokemuksestaan kertoo sekin, että reilun 20 vuoden aikana hän on tehnyt lukuisan määrän levytyksiä. Yhtä kaikki, hän sopii tähän ryhmään erinomaisesti ja on kaikin puolin trion täysvaltainen jäsen.

Kuulasta, kaunista, melodista, upeasti soitettua musiikkia kautta koko levyn. Jos pitäisi valita vain yksi, levyn kaunein kappale, ääneni menisi Fresun sävellykselle E varie notti tre vie notai. Rauhallisista perustunnelmista jonkinasteisena poikkeuksena on puolestaan Lundgrenin vallaton ”vauhtibiisi” Leklåt. (Jolla Galliano panee ns. haisemaan. Ja lujaa).

Näin upeita levyjä osuu kohdalle erittäin harvoin (vaikka toki sellaisia löytyy hyllystäni toki vinot pinot). Mutta tämä on loistava! Eikun ostoksille siitä! Ja bändi Suomeen, perkele. (TV)

 

Paolo Fresu: trumpetti ja flyygelitorvi, Richard Galliano: haitari, bandoneon ja accordina, Jan Lundgren: piano.

Äänitys, miksaus ja masterointi: Gérard de Haro, Studios La Buissonne, Pernes-les-Fontaines, 23.-26.2.2015. Kansitaide: Federico Herrero: ”Blue Mountain”. Julkaisuvuosi: 2016. Tuottaja: René Hess / HR Music. Vastaava tuottaja: Siggi Loch. 

01. Apnea (Fresu) 5:05
02. Blue Silence (Lungren) 5:09
03. Aurore (Galliano) 3:57
04. Kristallen den fina (trad., arr.: Lundgren) 3:51
05. Giselle (Galliano) 5:09
06. E varie notti tre vie notai (Fresu)
07. Farväl (Lundgren) 4:47
08. Gnossienne No. 1 (Erik Satie, arr.: Galliano) 4:47
09. Lili (Galliano) 3:42
10. Leklåt (Lundgren) 4:02
11. Le livre d’un père sarde (Fresu) 4:11
12. Si dolce è il tormento (Claudio Monteverdi, arr.: Fresu)

 

Takaisin

Artikkeli luettu 614 kertaa