Partikel

Kuvat:

22.01.2016 19:11


Partikel - String Theory

String Theory

Whirlwind Recordings Ltd. WR4671

Jos kriitikkolausuntoihin on luottaminen, niin Partikel on tällä hetkellä Brittein Saarten yksi kuumimmista yhtyeistä improvisointiin perustuvan jazzmusiikin saralla. Näin ainakin Jazzwise on kirjoittanut kolmikon, saksofonisti Duncan Eagles, basisti Max Luthert ja rumpali Eric Ford, muodostamasta bändistä. Partikel julkaisi samannimisen ensimmäisen levynsä vuonna 2010 ja tammikuussa 2012 ilmestyi toinen, Cohesion.

Molemmat levyt sisältävät helposti lähestyttävää melodista, mutta omalla tavallaan kuitenkin haasteellisen purevaa ja voimallista triojazzia. Näiden levyjen jälkeen yhtyeen ympärille on alkanut kehittyä melkoinen kuhina ja keikkakalenteri alkoi täyttyä kiivasta tahtia ja viimeiset pari vuotta trio on ollut kaiken aikaa jatkuvassa keikkaputkessa.

Viime vuoden toukokuussa ilmestynyt Partikel -yhtyeen kolmas albumi String Theory on kunnianhimoinen musiikkiteos, missä trioa täydentää jousikvartetti. Jazz ja klassiset jouset yhdistyneenä yhdeksi kokonaisuudeksi ei sinänsä ole mitenkään tavattoman uutta ajattelua kaiken kaikkiaan, onhan näitä projekteja tehty Suomessakin. Muiden muassa Sid Hillen johtama Platypus Ensemble julkaisi 2008 levyn yhdessä Proton String Quartetin kanssa ja Kimmo Pohjonen julkaisi Samuli Kosmisen kanssa Uniko-projektinsa levynä kuuluisan Kronos Quartetin kanssa vuonna 2011.

Kolmen vuoden uurastuksen jälkeen valmistunut tunnin kestävä String Theory -levy on osoitus siitä, ettei Partikel ole jäänyt makaamaan oman trio-tyylinsä ajatusmaailmaan, vaan on avarakatseisesti lähtenyt laajentamaan omia musiikillisia näkemyksiään. Albumi on selkeästi erilainen kahteen edelliseen julkistukseen verrattuna, tällä levyllä toimitaan enemmän klassisen jousikvartetin ehdoilla. ”Harjoittelimme tätä albumia varten paljon ennen studioon menemistä, sanoo Eagles, triolle kirjoittamani sävellykset tehtiin tarkoituksellisesti laajemmin avautuviksi ja melodisemmiksi kuin keikoilla aikaisemmin käyttämämme materiaali. Nyt tulos on jossain määrin luonnollisempi ja spontaanimpi.”

Ykkösosa kolmiosaisesta Clash of the Clans -teoksesta avautuu hurjalla raivolla, mistä tulee heti mieleen, että tässä taidetaan mennä tosi kovaa. Alun painostavuus kuitenkin tasaantuu, vaikka loppua kohden taas voima nousee. Mielenkiintoinen aistit herkistävä lähtölaukaus tämä joka tapauksessa on avauksena. Samanpituisessa toisessa osassa kuljetaan verkkaalleen aika paljon basson soolojen kautta, eivätkä jouset ole siinä mielestäni mukana lainkaan. Kolmannessa jousikvartetti tulee melodisen kauniisti mukaan, johon trio vastaa täysipainoisen kiivaasti ja siitä muodostuu monimuotoisen kirkas ja soinnukkaan vaihteleva äänikenttä.

Shimmer muuttuu nimestään huolimatta melkoiseksi painekattilaksi, mistä muovautuu ulos muhkean ison orkesterin värinää ja pauketta. Kaksiminuuttinen Introduction to the Buffalo on viulisti Benet Macleanin sävellys ja hän soittaa sen klassisena viulusoolona yksin. Varsinainen The Buffalo on kauniin kiehtova klassinen kokonaisuus, missä Maclean jatkaa viulusooloiluaan Eaglesin vastatessa siihen sopraanosaksofonillaan. Saumaton yhteistyö muotoutuu sielukkaan värikkääksi maalaukseksi.

Vastapainona klassiseen kokonaisvaikutelmaan trio soittaa kaksi kappaletta ilman jousien mukana oloa. Vähän pop-vaikutteinen Bartering with Bob svengaa mukavan rennosti ja rehevästi. Eagles puolestaan puhaltaa sopraanollaan Cover -kappaleen hilpeän lurittelevasti. Duncan Eaglesin sävellysten oheen mahtuu myös yksi klassikkostandardi Body and Soul, mikä irtautuu aika mahtipontisesti alkuperäissävellyksestä, mutta ei sitä varmaan tarkoitettukaan tällä kokoonpanolla esittää samanlaisena.

Trio on yhdistänyt omat puolivapaat sävellykselliset ominaisuudet klassiseen jousiorkesterin sointimaailmaan, ei kuitenkaan ihan vallattoman ennenkuulumattomalla tavalla. Yhtye tosin tuntuu soittavan omista näkökulmista lähtöistä hyvärakenteista pienyhtyejazzia ja yhdistämällä siihen mukaan hyvien jousisoittajien klassista näkemystä ja elementtejä.

Tuloksena on kaikkiaan kaunista ja kuunteluystävällistä klassispohjaista jazzia. Ihan hyvää, ei siinä mitään, mutta ei se ainakaan itselleni aivan hirveästi ”kolahda” ja saa pomppimaan innosta, vaikka on myönnettävä, että kuuntelukertoja lisätessä levyltä alkaa löytyä arvaamatonta tarttuvaa energistä voimaa. Pelkkänä triona Partikel tuntuu omaavan melkoista vetovoimaa ja festivaalijärjestäjien kannattaisi suunnata katseensa tähän yhtyeeseen ja yrittää saada heidät myös Suomeen esiintymään jossakin vaiheessa. (JKi)

 

Duncan Eagles: sopraano- ja tenorisaksofoni, Max Luthert: kontrabasso, Eric Ford: rummut, Benet McLean: viulu, Dave Le Page: viulu, Carmen Flores: alttoviulu, Mathew Sharp: sello.

Äänitys: Jose Tomaz Gomez, Real World Studios, UK. Miksaus: Alex Bonney. Masterointi: Peter Beckmann. Tuotanto: Partikel, Michael Janisch. Kannen taide: Alban Low. Julkaistu: toukokuu 2015

  1. Clash of the Clans Part 1 (Duncan Eagles) 4:59
  2. Clash of the Clans Part 2 Seeking Shadows (Duncan Eagles) 4:59
  3. Clash of the Clans Part 3 Midnight Mass (Duncan Eagles) 3:07
  4. Shimmer (Duncan Eagles) 5:36
  5. Introduction to the Buffalo (Benet McLean) 2:04
  6. The Buffalo (Duncan Eagles) 7:58
  7. Bartering with Bob (Duncan Eagles) 5:11
  8. The River (Duncan Eagles) 6:29
  9. Wray Common (Duncan Eagles) 6:24
  10. Body and Soul (Johnny Green) 5:25
  11. Cover (Duncan Eagles) 5:05
  12. The Landing (Duncan Eagles) 4:56

Jousisovitukset Duncan Eagles

 

Takaisin

Artikkeli luettu 519 kertaa