Pirkka Isotalo

Kuvat:

26.02.2016 09:57


I’m Not Here

Omakustanne

Tunnelma oli alkuun kuin isäni ja äitini häissä, joista naapurin pikkupoika oli kuulema todennut, että Sirkka-täti käveli vieraan miehen kanssa ja suruilla soitettiin… Surua tai ei, mutta todella koskettavan tunteikasta urkuilua on tämän levyn alkuraidalla. Väkevän viipyilevää sekä runsaasti syliinsä kietovaa.

Kun tuohon tunneryöppyyn lisätään sensuellin tunteikas naisvokalisti alkaa kuulijallakin surista. Tunteen, tuskan ja rakkauden elementit… Elina Hjeltin laulu imaisee sisuksiinsa urkujen soidessa… toimisi varmasti hyvin myös singlenä soittolistoilla.

Tämä  nykyisen tamperelaisen Pirkka Isotalon viiden raidan soittokiekko on sanamukaisesti monitahokasta, sillä sen jokainen kappale on elementeiltään toisistaan poikkeva. Isotalon sanojen mukaan monen vuoden synnytyksen tulos. Ei mitenkään yhtäjaksoisesti vaan vuosien saatossa ”hiplaillen”.

Tällä levyllä ei ole varsinaista bändiä, vaan jokaisessa kappaleessa on omanlaisensa kokoonpano. Ammattilaisia toki kaikki tyynni. Ja se kuuluu maukkaana osaamisena.

Isotalon pääsoitin on basso… erityyppinen eri tilanteissa. Ei mitenkään hirvittävässä pääroolissa, vaan hienosti taka-alalla jymistelemässä tukea kokonaisuudelle. Muutama makoisa eturiviin astuminen ja soolottelu herkuttaa kokonaisuutta.

Kitara osaston akustinen luo täydellisyyttä ja sähkökepit puolestaan väkevää vonkua ja efektimaailmaa. Puhallinosaston huilisti Hietamäki hoitelee huulipuhallintaan sielukkaasti. Rumpuosaston kopsuttelijat ovat myös hyvin ajantasalla. Ilman sen kummempia mättöjä. Isotalon ”sukuorketerin” täydentää vielä kellopeli.

Janne Isotalo kiipparin ja flyygelin ohjaimissa on mies paikallaan, sillä hänen kokonaisrepertoaarinsa liikkuu valtaisalla pinta-alalla. Tunnetta tihkuvasta hammondsoinnista ulkoavaruuteen sinkoavaan äänimaailmaan.

Äänimaailmaan, joka ulottuvuudessaan mahtuu myös jokaisen ihmisen omien korvien väliin…  sinne aivolihan hallusinaatioihin… kuten viimeinen raita tuo sen hyvin esiin eri soitinten ja sähkön symposiomissa… liekö Afrikasta avaruuteen mörkkien kanssa?

Levykokonaisuus on omalla tavallaan hieno kattaus, mutta biisen erilaisuus häiritsee jollainlailla kuuntelua. Ehkä kappaleiden sisimpään ei pääse sisään kuin jokaisen yksittäisellä erilliskuuntelulla. No, liekö sekään liian iso vaiva…

Ihan mukavaa, omalla tavallaan erilaista musisointia… rauhallisen maalailevasta tunnelmasta, fuusiojazzin kautta elektroniikan äänimaisemiin…

Tästä on Isotalon hyvä jatkaa. (OR)

 

Pirkka Isotalo bassokitarat, kontrabasso, synabasso, Rhodes (”I Hear You”), säv., san., sov., tuotanto, Janne Isotalo kosketinsoittimet, Elina Hjelt laulu, Sami Osala rummut ( ”Now And Here”),  Henri Peltola rummut (”Con Hótes” ja ”I Hear You”), J-P Alanen akustinen kitara, Petteri Arvola sähkökitara (”Mind Pictures”), Antti Jokinen sähkökitara (”I Hear You”), Petteri Hietamäki huilu, Ari Isotalo kellopeli

Miksaus: Sampo Neuvonen/Samboy Music
Masterointi: Virtalähde Mastering

01. Now and Here 4:35
02. Mind Pictures 3:54
03. Con Hótes 4:39
04. I Hear You 4:08
05. I’m Not Here 7:45

 

Takaisin

Artikkeli luettu 1432 kertaa