Pulcinella

Kuvat:

04.10.2017 10:52


Pulcinella: 3/4 d’once

3/4 d’once

BMC CD 248

Säkkijärven polkka oli 1940-luvun alussa sellaista hilipatiheitä, että moiseen pystyi harva harmonikkataituri. Viljo Vesterinenkin voisi kuitenkin nostaa hattuaan, mikäli olisi keskuudessamme – on Pulcinellan Florian Demonsant niin armoitettu pirunkeuhkon repijä.

Toulousesta tuleva kvartetti edustaa modernia ranskalaista jazzajattelua. Kaikki on sallittua eikä mitään tuomita ennen kuin sitä on kokeiltu käytännössä. Lähestymistapa on tuonut esiin toinen toistaan kiehtovampia soitin- ja soittajayhdistelmiä muun muassa Charles Gilin visioimilla Vapaat äänet -kiertueilla.

Nimi Pulcinella sopii kvartetin musiikkiin kuin nakutettu. Siinä missä 1600-luvun italialaisen commedia dell’arte -teatterin saman niminen hahmo ilmensi kansan ääntä ja piruili auktoriteeteille, ranskalaisryhmä näyttää pitkää nenää fundamentalisteille ja puristeille. Ennakkoluulottomuus palkitsee tekijät ja kuuntelijan, sillä musiikki on aidosti uutta.

Pulcinella toteuttaa toisintekemisen agendaa parittamalla vaikkapa Demonsantin haitarin ja Ferdinand Doumercin huilun, tai paljepelin ja saksofonin. Lihallista jäntevyyttä klangiin generoi vuorostaan Jean-Marc Serpinin kontrabasson ja Pierre Polletin rumpusatsin tuhti alarekisteri, joka on miksattu levyssä mehevästi resonoivaksi.

Omintakeisuus välittyy niin ikään vaikutespektristä. Kuulokuvista käy ilmi, että tekijät ovat tutkineet tarkkaan ainakin balkanilaista juurimeininkiä, periranskalaista musettea sekä kabaree- ja muuta näyttämömusiikkia. Mikä palkitsee kuuntelijan soinnillisella rikkaudella ja elämysten aidolla tuoreudella vaikkapa iänikuisen ”suuren amerikkalaisen laulukirjan” kaluamisen sijaan.

Sen myötä soitteista välittyy paitsi genrepakoisuus, myös tekemisen ilo. Albumissa riittää uutta ihmeteltävää joka raidassa. Esimerkiksi Melchizedec piiskaa transsitanssiin puhallinornamentteja kirivällä toisteisella rytmillään, joka on pohjimmiltaan orgaanista rumpu-bassoa. Harmonikkamiehen murisevat rekisterit hönkivät lisätehoa äänikudokseen.

Värikylläinen Elle aimait l’été / She Liked Summer sopisi vuorostaan vaikka gallialaisen huolettoman tapakomedian musiikiksi, niin paisteisesti se asiansa esittää. Mélatonine / Melatonin soi puolestaan kuin ellipsiksi kiertyvä balettikappale uudestisyntyneen Erik Satien jäljiltä.

Salaperäisintä jälkeä kuullaan nimiteoksessa. Sen kerrotaan ilmaisevan sielun painoa, mikä kääntyy sävelkielellä kompleksiseksi vuoropuheluksi. Instrumentit on aluksi pirstottu äänikuvaan kubistiseksi sommitelmaksi, ja vasta vähitellen rakenteesta hahmottuu hypnoottisen vetoava kokonaisuus. (MK)

 

Ferdinand Doumerc, saksofoni, huilu, Florian Demonsant, harmonikka, Jean-Marc Serpin, kontrabasso, Pierre Pollet, rummut

Äänitys ja miksaus Viktor Szabó, Budapest Music Center -konserttisali 4.–6.1.2017
Tuotanto László Gőz
Label-johto Tamás Bognár.

1. TPDC 5.15
2. Elle aimait l’été / She Liked Summer 8.49
3. Melchizedec 6.13
4. 3/4 d’once / Three Quarters of an Ounce 6.24
5. Devant ta porte / Outside Your Door 5.37
6. Les paris sont ouverts / All Bets Are Off 7.07
7. Mélatonine / Melatonin 5.36
8. La fille de l’ombre / Shadow Girl 3.51

Sävellykset Ferdinand Doumerc paitsi 1. Florian Demonsant
Sovitukset Pulcinella, avustajana Sylvain Rifflet
Kansi László Huszár / Greenroom

Kokonaiskesto 48.52

 

 

 

Takaisin

Artikkeli luettu 164 kertaa