Rita di Chent

Kuvat:

26.07.2011 18:39

Groove Classic
Rita di Chent: All Baby Wants is Me (Groove Classic)

Levyläjäni sekasorron alaosista löytyi ohuessa pahvikotelossa levy, jonka saate oli päivätty jo viime syksylle. Työnsin levyn kuitenkin soimaan.
Levykansi ja artisti nimi Rita di Ghent antoivat odottaa jotain tusinatavaraa, keskinkertaista jazzlaulantaa. Sitä massaosaamisen tylsyyttä, mitä on tarjolla turhan paljon laulujazzin levymarkkinoilla.
Mutta istu ja pala! Enpä osannut heti yhdistää nimeä oikeaan henkilöön…
Ei yliyrittämistä. Ei liikafraseerausta. Ei äänialan rajapinnoilla horjumista. Ei kuuseen kurkotusta ja katajaan kapsahdusta.
Tarjolla olikin erinomaisen sensuellia jazzlaulantaa. Rehellistä osaamista. Upeasti soivaa. Sitä itseään. Sitä joka Billie Holidayn ja kumppaneitten viitoittamalla tielä vie kohti jazzin syvintä olemusta.
Rita di Ghent on syntynyt Ontarion Hamiltonissa Kanadassa joku vuosikymmen sitten. Hän varttui Chigagossa ja suoritti suoritti musiikkitutkintoja 1990 -luvulla mm. Yorkin yliopistossa.
Ensi levynsä, Mindin’ the Shop, tämä jazzlaulajatar teki 1995, jonka jälkeen hän tehnyt kuusi omaa soololevyä.
Hänet on palkittu Canadian National Jazz Awardsissa vuoden vokalistina vuosina 2003 ja 2004, Montreal Jazz Festivalin Prix de Jazzilla sekä useilla muilla palkinnoilla ja kunniamaininnoilla.
Eikä suotta, sillä paljon jazzlaulajattaria kuunnelleena ja heitä yli 10 vuoden ajan kansainvälisissä jazzlaulukilpailuissa tuomaroineena ihastuin hänen lauluunsa. Sen aidon rehelliseen artikulointiin. Pieneen, sopivaan flirttiin kuulijan kanssa. Hänen äänirepertuaarinsa on laaja ja se sisältää tumman perussävyn lisäksi erinomaisen laajan tulkinnan värigenren.
Reilu parinvuosikymmenen rutiini paistaa esityksestä positiivisena. Ei kuitenkaan yliolkaisena, vaan tietoisuutena siitä, mitä ollaan tekemässä. Ja totta vieköön hän sen tietääkin… jazzillisen hienosti, turhia klumeruuleja ja teennäisyyksiä välttäen.
No ei hän sentään mikään täydellisyys ole, mutta hänen esityksessään lepää niin kuulijan korvat kuin mielikin. Oma osuutensa on myös säestävällä orkesterilla, joka soittaa perinteisen hienoa jazzia, kuitenkin erinomaisen tuoreella otteella. Oikeaoppisen peruskompin lisäksi muutama täräkkä että tunnelmallinen saksofoni- ja pianosoolo antoivat lisää hyvänolontunnetta makoisan laulajattaren oheen. Hieno laulaja-orkesterikokonaisuus.
Olen monesti ihmetellyt suomalaisten jazzlaulajattarien ”uskon puutetta”. Sellainen rehellisen retvakka ulosanti on liian usein heille outo käsite. Käperrytään liiaksi omaan, väkisin tehtyyn lookiin ja teknisen osaamisen ”insinöörioppiseen” tulkintaan. Ei siis uskalleta laulaa jazzia, kuten sitä isossa maailmassa lauletaan…liekö sitten tarpeenkaan? Mene ja tiedä…
No tällä levyllä on sitä oikean jazzlaulannan makua. Elettyä elämää. Tunteenpaloa. Sitä jotain, joka saa kuulijan sieluun hämillistä hyvää oloa… kaipuuta…
Levy on erinomaista herkkua kaikille niille, jotka pitävät aidosta, ”oikeasta” amerikkalaisesta jazzista.

 

Rita di Ghent vocals, Dave Restivo piano, B3 organ, Marc Rogers basses, Daniel Barnes drums, Kenny Kirkwood saxophone, Nick ”Brownman” Ali trumpet, Fred Raulston vibes, addiotional percussion

 

Bedtracks recorded by Fred Raulston, Spirit Hills Studio
Vocals recorded by Nick Blagona at psychotropic Studios, Dundas Ontario
Mixed and mastered by Nick Blagona

 

01.  All Baby Wants is Me 3:08
02.  I want A Little Girl 3:59
03.  You Go to My Head 3:55
04.  So Nice 3:29
05.  You’re Not the Kind 3:43
06.  I’ve Got a Crush on You 4:51
07.  Somewhere Over the Rainbow 4:28
08.  What a Little Moonlight Can Do 2:29
09.  Trav’lin’ Light 4:11
10.  You Hit the Spot 2:44
11.  Nicely Situated 3:03
12.  Nowhere 4:04
13.  Willow Weep For Me 4:38

 

Arrangements Rita di Ghent

 

Takaisin

Artikkeli luettu 674 kertaa