Roberto Magris

Kuvat:

24.10.2015 18:07


Roberto Magris - Enigmatix

Enigmatix

JMood Records JM-010

Italialaissyntyinen pianisti, säveltäjä ja sovittaja Roberto Magris (s. 1959) on tehnyt jo pitkään näyttävää uraa USA:ssa. Häntä voisi pitää jo jazzveteraanina, sillä ura alkoi jo 1970 -luvun loppupuolella Euroopassa. Nykyään hän on myös JMoods Records -yhtiön johtava artisti ja taiteellinen johtaja. Paljon vuosikymmenten aikana levyttänyt Magris on viime vuosina julkaissut erilaisilla kokoonpanoilla myös vanhojen mestareiden, kuten pianisti Elmo Hopen (1923-1967), alttosaksofonisti Julian ”Cannonball” Adderleyn (1928-1975) sekä trumpetisti Lee Morganin (1938-1972) musiikkia sisältävät albumit.

Viime kesänä julkaistu Enigmatix on hänen tuorein julkaisunsa, mutta uutta materiaalia on tulossa julkaisuun kahden albumin verran lähiaikoina. Magris pureutuu taas täydellä sielullaan rehellisen suoraviivaisen mainstream -jazzin ytimeen modernilla tavalla. Perinteen kunnioittamisella ja jazzin historian tuntemuksella Magris on tehnyt tästäkin levystä oikein onnistuneen kokonaispaketin. Käytännössä täyteen ahdettu CD sisältää viisi Magrisin uutta sävellystä ja kaksi lainakappaletta, Steve Wonderin My Cherie Amour ja Steely Danin Do It Again.

Magrisin perustrion soittajat ovat vaihdelleet levyjen sisällön mukaan, mutta tällä kvartetiksi laajentuneella levyllä soittajat ovat kuitenkin tuttuja aikaisemmilta levyiltä. Basisti Dominique Sandersin ja rumpali Brian Steeverin ohella lyömäsoittaja Pablo Sanhueza ovat kaikki esiintyneet Magrisin eri kokoonpanoissa. Lisäksi tällä levyllä on yksi laulettu kappale No Sadness, millä lauluosuuden esittää Monique Danielle.

Levyn kappaleet kulkevat tukevasti Magrisin johdattelema pianon välityksellä. Soittimena piano on etusijalla ja muut tekevät pääasiassa taustatyötä, vaikka muiden sooloillekin jää hyvin tilaa.

Enigmatix -sävellys näyttelee pääosaa levyn sisällöstä, sen kaksiosaisen osuuden yhteispituudeksi tulee 23 minuuttia, eli se hallitsee kolmannesta koko paketista. Näin se on varmasti tarkoitettukin, toimia peruspilarina. Ensimmäinen osa on heti aloituskappaleena ja se herättää kuulijan välittömästi, sillä se käynnistyy basson kuminalla ja rumpujen rytmikkäällä takomisella, johon Magris ottaa otteen hitaalla lähestymisellä ja jatkaa kohta tehostettua pianon soittoa.

Kappaleen puolivälissä piano häipyy hiljalleen ja jättää kentän Sandersin basson ja Steeverin rumpujen kaksintaistelulle. Sanhuezan helistämät shakerit kuuluvat selkeästi siinä ohessa. Loppua kohden Magris tulee hiljalleen aika ajoin mukaan pianoineen, mutta hän jättää kuitenkin kentän pääosin muiden soittajien temmellyskentäksi. Vaikka kuvio on aika yksinkertainen, niin siitä kuultaa jokin sortin omaperäisen jännitteinen juonittelevuus, minkä ei haluaisi loppua ollenkaan. Sama tilanne jatkuu viidentenä raitana olevassa kakkososassa. En oikeastaan löydä siitä juurikaan suuresti muuttuvia palikoita ykkösosaan verrattuna.

No Sadness muuttaa asetelmia, kun Monique Danielle avaa sen rehevällä laulullaan. Laulussa on jotain tuttua, mutta en osaa sanoa, mihin sitä voisi verrata. Kappaleesta löytyi hienoja ja aika kivasti rakennettuja yksityiskohtia. Kun Monique hyräilee sanatonta laulua Magris soittaa samanaikaisesti voimallisia ja taidokkaita sooloja ja muut suodattavat sitä omalla tappavan täsmällisellä taustakomppauksella.

My Cherie Amour on aika tyypillistä Wonderia edeten Magrisin vahvana pianotulkintana välillä sydäntä raastavasti ja sitten ajoittain tukevan mahdikkaan vahvana. Taustalla Sandersin sähköbasso kumisee hallitusti sopivan tanakasti tukien soittoa. Lopetuskappaleessa, Steely Danin Do It Again, rytmitys muuttuu reippaan letkeäksi ja hienosti svengaavaksi. Sanders saa mainiosti tilaa näyttää miten kontrabassosta lähtee mukaansatempaava soolo Steeverin rumpujen tukevan komppauksen levittäessä taustalla soiton äänimattoa nautittavan tarkasti.

Enigmatix on kaiken kaikkiaan helposti omaksuttavaa, selkeän rehellistä ja värikästä perusteemoitettua jazzia. Pienryhmälle, piano, kahdet lyömäsoittimet ja basso, taitavasti sovitetut kappaleet luovat hyvän tunnelman. Kun siihen lisätään vielä mehevä soitto, niin siitä syntyy siisti ja miellyttävä kuuntelukokonaisuus. (JKi)

 

Roberto Magris: piano, Dominique Sanders: akustinen ja sähköbasso, Brian Steever: rummut, Pablo Sanhueza: congat ja lyömäsoittimet, Monique Danielle: laulu (raita 3).

Äänitys ja miksaus: George Hunt, Chapman Recording Studios, Lenexa, Kansas, USA 29. lokakuuta, 2013. Masterointi: Aldo Borelli, Milano, Italia. Tuotanto: Paul Collins. Kannen taide ja suunnittelu: Stephen Bocioaca. Kuvat: Jerry Lockett. Julkaistu: kesällä 2015.

1. Enigmatix – part 1 (Roberto Magris) 12:55
2. Counterparts (Roberto Magris) 5:47
3. No Sadness (Roberto Magris) 6:33
4. J.F. No Key (Roberto Magris) 14:25
5. Enigmatix – part 2 (Roberto Magris) 10:15
6. My Cherie Amour (Stevie Wonder) 8:01
7. Do It Again (Steely Dan – Fagen/Brecker) 8:12

 

Kokonaissoittoaika 66:08

 

 

Takaisin

Artikkeli luettu 656 kertaa