Romain Collin

Kuvat:

24.10.2015 11:59


Romain Collin: Press Enter

Press Enter

ACT-9583-2

On toisaalta jokseenkin turhauttavaa pistää levynlukijaan pianotrion tuotos, koska ne turhan usein ovat sitä saman toistoa hieman erilaisissa vaatteissa. Sinänsä sääli, koska näin usean taitavan mustavalkiokäsittelijänkin soitto menee harakoille. Mutta minkäs sille… tylsää, mikä tylsää ja…  good bye…

Niin tuppasi käymään tällekin plätylle. Harmi, sillä alun retvakkaat raidat antoivat odottaa makoisaa pianottelua ja rytmistä meininkiä levyn lävitse. Kun tähän vielä lisätään Romain Collinin taustat että maailmanluokan soittokaverit, oli jonkinasteinen pettymys, kun levyllä osin vaivuttiin sinne jonnekin, lähes tylsyyden periferiaan.

Ei soittoteknisesti tai osaamisen suhteen, vaan kappaleiden kiinnostavuuden, purevuuden ja viihdyttävyyden suhteen. Niiden impulsiivisesta tunnesisälöstä huolimatta.

Ranskalaissyntyinen Romain Collin (s. 1979) New Yorkista on erinomainen pelimanni. Hänen kosketuksensa soittopeliinsä on ihastuttavan pehmeä, mutta käskevä. Herkät liruttelut ja tunnepurkaukset soivat sielun syvyyksiin. Samoin terhakkaammat ja jykevämmät kannanotot. Siis melkolailla täydellisyyttä hipovaa… mutta kun ei sytytä, niin ei sytytä koko levyn mitalta.

Oikein harmittaa, kun homma hyytyi välillä jokseenkin tylsäksi tunnelmoinniksi. Tarinankerronnaksi, jonka tunnemaailmaan kuulijan vastaanottokyvyn mielenkiinto ei enää täysin herännyt… Hieman hämmästyttääkin, että miksi Collin oli valinnut (vaiko levy-yhtiö) levylle tällaisen kattauksen omista sävellyksistään… nyt kontrasti laidasta laitaan ei oikein kokonaisuudessaan ehkä toiminut.

Basisti Luques Curtis jymisytti paksukielistään jossain takavasemmalla näkymättömissä. Bassovahvistimen napit olivat hyvin minimaalisella tasolla… kuitenkin tähän musiikkimaailmaan juuri sopivasti.

Rumpali Kendrick Scott sensijaan mätti kalustollaan runsaskätisesti ja peltejään väristäen. Osaamisrepertuaarin toisen pään herkkyys ja aistikkuus olivat myös oivasti herran hyppysissä.

Muutaman vierailija toi raidoille hieman lisämaustetta, mutta he eivät jaksaneet muuttaa tarpeeksi kokonaisuuden osittaista paikallaanpolkemista.

Mutta kaikesta marmatuksestani huolimatta levyllä soittaa erinomaisen hyvin mustavalkioita käsittelevä soittaja, jonka dynamiikka ja melodinen tunnemaailma ovat kokonaisuudessaan väkevät.

Hyvin tehty annos väkevää pianoilmaisua. Sisältö on makuasia. (OR)

 

Romain Collin piano, sound design & programming, Luques Curtis double bass, Kendrick Scott drums
Feat. Mino Cinelu percussion (#09), Megan Rose vocals (#01 & 08), Jean-Michel Pilc whistles (#05), Grey McMurray guitar (#04), Laura Metcalf cello

Recorded October 7 – 9, 2013 at the Clubhouse, Rhinebeck (NY)
Tracking, mixing and additional programming by Jeremy Lucas
Mastered by Mark Wilder at Battery Studios (NY)

01. 99 (Romain Collin) 02:05
02. Clockwork (Romain Collin) 04:40
03. Raw, Scorched And Untethered (Romain Collin) 05:59
04. Holocene ( Vernon, Justin Deyarmond Edison) 04:47
05. The Kids (Romain Collin) 04:24
06. Webs (Romain Collin) 06:01
07. San Luis Obispo (Romain Collin) 03:27
08. Event Horizon (Romain Collin)) 03:39
09. The Line (Dividing Good And Evil Cuts Through The Heart Of Every Human Being) (Romain Collin) 05:22
10. ’Round About Midnight ( Monk, Thelonious) 05:44

 

 

 

 

Takaisin

Artikkeli luettu 534 kertaa