Rudresh Mahanthappa

Kuvat:

28.10.2015 14:59


Rudresh Mahanthappa: Bird Calls

Bird Calls

ACT 9581-2

Toisen sukupolven intialais-amerikkalainen altisti Rudresh Mahanthappa tunnustaa levyn kansiteksteissään ihastuksekseen, esikuvakseen ja innoituksen lähteekseen legendaarisen Charlie ”Bird” Parkerin. Häneen viittaa myös levyn otsikko. Hän myöntää avoimesti myös, että useimpien albumin kappaleiden pohjana ovat Parkerin tutut teemat tai soolot (ks. biisilista).

Tämä ei kuitenkaan ole mitenkään tyypillisen perinteinen bebop-levy, ei suinkaan. Mahanthappa tekee näistä Parker-aineksista, jotka eivät ole edes herkästi tunnistettavissakaan, aivan omanlaistansa, tässä ajassa soivaa ja liikkuvaa musiikkia. Kenties ainoa, tai ainakin selkein, suora yhteys Parkeriin on soiton tulisuus ja nopeat tempot.

Mahanthappa kertoo yhdistelevensä  musiikissaan jazzia ja etelä-intialaista klassista musiikkia. Jazzia on, aivan varmasti, mutta kyllä intialaisiakin sävyjä on paikka paikoin havaittavissa. Siellä jossain. Aika taustalla, mutta kuitenkin.

Perusbiisien välissä on sarja kappaleita otsikolla Bird Calls (osat 1-5). Ne toimivat ikäänkuin johdantoina pitempiin, ”varsinaisiin” sävellyksiin. Ensimmäistä lukuun ottamatta (mukana koko kvintetti) ne ovat eri jäsenten sooloesityksiä. No joo, toinenkin poikkeus on: huikaisevan sähäkkä Bird Calls N:o 2 on Mahanthappan alton ja trumpetisti Adam O’Farrillin duetto, josta, kaavan mukaisesti, siirrytään kutakuinkin saumattomasti eteenpäin.

Sähinää ja räiskettä siis riittää. Ja koko bändin voimin sitä syntyy. Huippuluokan soittajia koko joukkio. Mahanthappan oman soiton ohella erityisesti säväyttää vasta 20-vuotias trumpetisti O’Farrill, jonka soitossa tulta ja tulikiveä riittää vaikka muille jaettavaksi, mutta pehmeitäkin sävyjä tarvittaessa löytyy.

Bird Calls kolmosessa Mahanthappa heittelee huikean, räkäsoundisen soolonumeronsa johdannoksi räiskyvään Chillin’iin. Basisti Francois Moutin heittelee upeita sooloja useammassakin kappaleessa, mutta hänen ehdoton huippuhetkensä osuu hänen runsaan pariminuuttiseen soolonumeroonsa kappaleessa Bird Calls 4.

Pianisti Matt Mitchellin soitossa kiintyy huomio erityisesti hänen harmonian käyttöönsä. Se, kuten koko musiikki ylipäätään, edustaa nykypäivää ja on kaukana bebopin sointumaailmasta. Lisäksi mies vetelee hänkin useita hienoja sooloja kautta koko linjan. Rumpali Rudy Royston on puolestaan  ehtymätöntä energiaa pursuava dynamo vauhdikkaan musiikin perusjalkana.

Vaikka levyn perusilmeenä on vauhdikkuus, räiskyvyys ja nopeat tempot, osoittaa tämä viisikko hallitsevansa myös balladi-ilmaisun perusteet. Siitä hyvänä esimerkkinä on hienonhieno Sure, Why Not? Siihen siirrytään loisteliaan Mitchellin soolonumeron (Bird Calls 5) johdattelemana.

Kaiken kaikkiaan miellyttävä kokonaisuus. Veikkaisinpa, että Rudresh Mahanthappasta kuullaan vielä jatkossa paljonkin.

 

Rudresh Mahanthappa: alttosaksofoni, Adam O’Farrill: trumpetti, Matt Mitchell: piano, Francois Moutin: basso, Rudy Royston: rummut.

Äänitys, miksaus ja masterointi: Mike Marciano, Systems Two, Brooklyn, elokuu 2014. Kansitaide: Katja Struntz: ”Pulb Painting”, 2014 / ACT Art Collection. Julkaisuaika: helmikuu 2015. Tuottaja: Rudresh K. Mahanthappa.

01. Bird Calls #1 (2:50)
02. On The DL (based on ”Donna Lee”) (8:01)
03. Bird Calls #2 (1:09)
04. Chillin’ (based on ”Relaxin’ At The Camarillo”) (8:03)
05. Bird Calls #3 (2:14)
06. Talin Is Thinking (based on ”Parker’s Mood”) (6:53)
07. Both Hands (based on ”Dexterity”) (4:47)
08. Bird Calls #4 (2:12)
09. Gopuram (based on ”Steeplechase”) (7:37)
10. Maybe Later (based on ”Now’s The Time”) (7:02)
11. Bird Calls #5 (1:39)
12. Sure Why Not (based on ”Confirmation And Barbados”) (7:49)
13. Man, Thanks For Coming (based on ”Anthropology”) (1:38)

Musiikki: Rudresh Mahanthappa.

 

 

 

 

Takaisin

Artikkeli luettu 593 kertaa