The World Mänkeri Orchestra

Kuvat:

12.09.2016 19:50


The World Mänkeri Orchestra - Polaire

Polaire

Karkia Mistika Records karmi-067

Nakkilaa kotipaikkanaan pitävä The World Mänkeri Orchestra (TWMO) on perustettu jo yli 30 vuotta sitten. Yhtyeen alkujuuret löytyvät suomalaisen kansanmusiikin piireistä, mutta olemassa olonsa aikana TWMO on lähestynyt jazzia erityisesti improvisoidun musiikin esittämisen kautta kansanperinnemusiikkia kuitenkaan unohtamatta.

Tämän vuoden tammikuun lopussa TWMO esiintyi Porissa Validi Karkia -klubilla. Konsertti taltioitiin ja siitä julkaistu Polaire -levy ilmestyi vajaat kuukausi sitten markkinoille. Saattaa olla, ettei kuulija tätä kansanmusiikkipohjaa enää löydä heidän uusimmalta levyltä. Kaikesta huolimatta yhtyeen soundi perustuu vahvasti vanhoihin suomalaisen kansanperinteen mukaisiin irtokielisiä klarinetteja muistuttaviin puupuhaltimiin liruun ja mänkeriin. Näiden soittimien ääniä saatettiin kuulla maalaistantereilla jo ennen 1800-lukua. Ainakin sitä kautta TWMO:n soittajia voidaan edelleen pitää myös kansanmusiikin edustajina.

Yhtye on pyrkinyt saamaan konsertteihinsa usein vierailevan artistin ja tammikuisen konsertin vieraileva tähti oli monen puhallininstrumentin taitajana tunnettu suomalaisen vapaan jazz-ilmaisun eliittiin lukeutuva Jone Takamäki.

TWMO:n konsertit ovat aina ainutkertaisia matkoja, mitkä tehdään alusta loppuun yhtenäisenä vuolaana virtana. Tuntiin ei siis mahdu muuta kuin yksi ainoa kappale. Levyltä on turha hakea kappaletta kaksi. Tämä saatiin todeta jo heidän edellisellä, noin kaksi ja puoli vuotta sitten ilmestyneeltä Mireur -levyltä.

Perinnesoittimien kimakat äänet tekevät yhtyeen äänimaailmasta kaikesta tavallisesta musiikin annista poikkeavaksi ja mielenkiintoa lisää yhtyeen keskiössä varsinaisina ”äänitorvina” toimivat mänkerin ja lirun soittajien Heikki Syrjäsen ja Pekka Westerholmin tapa edetä soitossaan puhtaasti improvisoinnin pohjalta sen enempää miettimättä, mitä seuraavaksi soitettaisiin.

Petri Pentikäisen takoma iso ”taikarumpu” edustaa myös vanhaa perinnettä. Siitä kumahteleva juhlallisen matala ja suorastaan uhmakkaan vetoava äänivyöry sulautuu mallikkaan joustavasti kimeään lirutteluun leviten kuin voinokare paistinpannulla. Olli Penttilä taikoo tähän tärinään kumean runttaavan sähköbasson jytinän täydentämään inhimillisen epäinhimillistä täryjyrän vapinaa.

TWMO:n musiikista hohkaa jonkinasteinen selittämätön salaperäisyys, pimeyden henki. Se kehittyy hämyisästä hiljaisuudesta paisuen äkkiarvaamatta mahtailevaksi kiihkoksi, hyökkäävän pelottavaksi jännitysnäytelmäksi, missä mennään nopeasti ponnahtaen vapaan ilmeen raivolla eteenpäin.

Erityisen mieleenpainuvaa on tapa miten soittajat reagoivat keskenään toistensa vaihteleviin ja hyvinkin nopeasti muuttuviin purkauksiin. Ihmisäänen sanansaattajana Meri Tiitola purkaa kiihkeätä sanatonta äänenkäyttöään hyökkäämällä voimallisesti soittajien irtiottoihin mukaan. Meri Tiitolan ääni on välillä täynnä kirkuvaa raivoa, välillä taas soinnukasta lurittelua kuin linnun laulu. Valtava keskinäinen ristiriita ja kiihkomielinen torailu laulajan ja soittajien kesken saavat yltiöpäisen sanaharkan aikaiseksi. Se on menoa eikä pelkkää twiittailua.

Polaire on aika vaativaa kuunneltavaa, mutta toisaalta se on antoisan erikoista ja vaihtelevaa musiikillista antia. Meno on välillä villiä ja vapaata, mutta kyydityksessä on myös hiljaista mietintää. Kaikesta siitä poikkitaiteellisesta ristiriitaisuudesta syntyy erikoislaatuinen kuunteluelämys. En oikein osaa sanoa minkälaisen genrepohjaisen analyysin tästä voisi luonnostella. TWMO:n esittämä musiikki voisi olla ilmeikästä maailmanmusiikkia, vaikka tämä sana pitää sisällään mitä tahansa. Siitä löytyy aineksia kansanmusiikista joten se voisi olla yhtä hyvin suomalaista etnoa. Käytetäänpä siitä mitä tahansa nimikettä, niin erikoisuudessaan se on joka tapauksessa kuuntelemisen arvoista. (JKi)

Heikki Syrjänen: liru ja harmet, Pekka Westerholm: liru ja mänkeri, Olli Penttilä: sähköbasso, Petri Pentikäinen: rummut ja muut lyömäsoittimet, Meri Tiitola: laulu, vierailija: Jone Takamäki: klarinetti, sopraanosaksofoni, erilaiset etniset huilut.

Konserttiäänitys: Olli Penttilä, Validi Karkia -klubi, Pori, 29. tammikuuta 2016. Live sound: Tyko Tuulivaara. Masterointi: Pentti Dassum. Kannen suunnittelu: Kai Johansson. Julkaistu: 14.8.2016.

 

  1. Polaire 44:44

 

Takaisin

Artikkeli luettu 728 kertaa