Tuomo Uusitalo 

Kuvat:

01.12.2016 07:36


Tuomo Uusitalo: Love Song

Love Song 

Fresh Sound New Talent, FSNT-506

Tämä on Amerikan tuliainen suoraan Isosta Omenasta eli jazzin pyhimmästä, New Yorkista. Tuliainen pitää sisällään pianojazzia. Sitä sellaista standardikamaa, jota löytyy jazzmaailma pullollaan… vai löytyykö, sillä tällä plätyllä vanhoja stankkuja on käsitelty sopivalla päivityksellä. Niiden lisäksi levyllä on mustavalkioiden sormittelijan omia sävellyksiä. Ehta aitoja suomalaisia, sillä asialla on Tampereen manttaalikunnasta, Ylöjärveltä lähtöisin oleva Tuomo Uusitalo.

Vuodesta 2012 lähtien New Yorkissa asunut Uusitalo aloitti soittamisen kuusivuotiaana, työstäen klassisten mestareiden tuotoksia. Teini-iässä kuvioon astuivat rock- ja tanssimusiikki. Jazzin polte tarttui hyppysiin lukioaikana. Ja niinpä Uusitalo suuntasikin koulun jälkeen Itävaltaan kuuluisaan Grazin  jazzoppiin.

Eikä oppi ole ojaan kaatanut, sillä tämä levy osoittaa sen täysipainoisella tarjonnallaan. Nyt ei kirmailla missään freen tai modernin pianismin poluilla. Nyt herkistellään rakkauden parissa. Ei mitenkään siirappimaisen mielistelevästi tai turhia leperrellen. Nyt haetaan herkkyyttä kosketuksilla. Melodisilla soinnuilla. Osin karhean koskettavasti karskin pehmeään bassoon nojaten.

Uusitalo klaaraa hienosti koskettimistoaan laidasta laitaan. Ei kiivaalla hosumalla vaan aistikkaalla kosketuksella. Keveydellä. Toisaalla tukevammalla. Rauhaisasta pehmeydestä, hellyydestä kirmataan välillä vauhdikkaisiin… suorastaan kiusoittelevan kimurantteihin juoksuihin ja soinnitteluihin… niinhän se on rakkauselämässäkin. Eikös niin?

Uusitalo soittaa olevansa soittimensa oiva hallitsija, jolla on myös aistikkaan voimakas tunne mukana soitossaan. Ja tunnetta löytyy myös yhtyeen soittoniekoilta.

Basisti Myles Sloniker on tuhti paksukielten komentaja, niin komppajaana kuin soolosuoritteissaankin. Hän on kokonaisuuden oiva rytmittäjä ja tunneuskottava ohjaaja.

Rumpali Itay Morchi mättää yhtlailla kauniilla kädellä kuin innokkaana irtiottajana. Hän on sopivana taustana ja hienoja nyansseja viljelevänä, kunnes saa luvan tulla eturiviin. Hyvää työstöä.

Levyllä vierailee kolmella raidalla Suomessakin tuttu saksofonisti Tivon Pennicott. Hänen tenorinsa, maailman seksikkäimmäksi soittimeksi äänestetty, luo pehmeän koskettavaa ja rakastettavaa soundiaan.

Tämä levy on kaikessa pienimuotoisuudessaan hyvää ja melodista jazzia. Aistikasta ja oivasti toteutettua. Siinä on joku sellainen juju, millä se erottuu positiivisessti tuhansista ja tuhansista pianotrion levyistä edukseen. Tietysti Pennicott omalla tavallaan tuo lisäväkevyyttä.

Melodisen aistikas ja hyvämielinen kokonaisuus. Sellainen, jonka myötä voi kulkea rakkaansa kanssa läpi elämän. (OR)

 

Tuomo Uusitalo (piano), Tivon Pennicott (tenor sax on #3,7 & 9), Myles Sloniker (bass), Itay Morchi (drums).

Recorded at Acoustic Recording Studios, New York City, September 8 & 9, 2015
Sound engineer: Michael Brorby

01. Pannonica (Thelonious Monk) 5:09
02. Long Ago and far Away (Jerome Kern) 5:01
03. I Keep Going Back to Joe’s (Jack Segal) 7:35
04. Untitled (Tuomo Uusitalo) 4:34
05. Just in Time (Jules Styne) 7:43
06. Love Song (Tuomo Uusitalo) 4:31
07. There’s a Small Hotel (Rogers-Hart) 6:01
08. A Nightingale Sang in Berkeley Square (Manning Sherwin) 5:02
09. Benji’s Grip (Tuomo Uusitalo) 5:55
10. Lullaby (Tuomo Uusitalo) 1:20

Takaisin

Artikkeli luettu 614 kertaa