Uniruukki

Kuvat:

16.10.2015 11:53


Uniruukki: Uniruukki

Uniruukki

Kansanmusiikkia, jazzia, vapaata globaalia ilmaisua? Mitä sitten tahansa, niin mukavasti mukaansa tempaavaa ja heleän rytmisesti rullaavaa tarjoilee tämä levyllinen. Mieleen nousee väkevästi latvialainen kantelevirtuoosi Laima Jonson, joka trioineen sai allekirjoittaneen hekumaan Rigas Ritmissa parisen vuotta sitten. Sähköisempää, jopa progeen yltävää tavaraa taas jyrisytti Senni Eskelinen Stringpuréineen Kolin Jazzin pankolla…

Nyt asialla on itäsuomalaislähtöinen Uniruukki, yhtymä, jonka perusti kanteleensoittaja Aino Ruotanen. Kyseessä ei ole vanha vaka väinämöinen -tyylinen perinnejuttu, vaan nykypäivään päivitetty globaaliyhtye. Ruotasen tie kulkeutui sittemmin Malmön maailmanmusiikkilinjan kautta Helsinkiin, jossa hän on aloittanut Global -maisteriopinnot Sibelius-Akatemiassa.

Yhtyeen nykykolmikon kaksi muuta soittajaa ovat basisti Ari-Pekka Kauppinen ja rumpali Joona Räsänen, alkuperältään savolaisia pelimanneja. Kauppinen on Ruotasen opiskelukaveri Sibelius-Akatemiassa ja Räsänen puolestaan jalostaa musiikillista osaamistaan Göteborgissa.

Ruotasen kantele klaaraa heleästä helkystä retvakkaan rytmisesti progen rajoille. Kuitenkin jollainlailla hellemmin kuin edellä mainitsemani kanteleen kanssasisaret. Nyt mukana on jotenkin enemmän kanteleen alkuperäissoundia. Sitä perusaitoutta, joka pohjautuu akustisempiin soittopeleihin. Sellaisiin, joita olen kuunnellut satoja konsertteja latvialaisen akustisen kokleduo Dzitarin esittämänä, heidän Suomen kiertueitaan aikoinani vetäessäni.

Kantele on jostain syystä jäänyt suurimmalle osalle suomalaisia ”Pokelan” tasolle. Siis jymähtänyt paikoilleen. Karjalan kunnaille. Harmi sinänsä, sillä tämän levyn anti antaa osaltaan oivan kuvan siitä, mitä kanteleen soitto voi olla tänäpäivänä. Iloisen makuisesta rytmityksestä henkii soittamisen ilo, joka saa hyvänmielen tarttumaan myös kuulijoihinsa.

Heleän kanteleen vastapainona on jymäkkä sähköbasso, joka kuvioitsee seesteisen jämäkkyytensä lisäksi myös rytmirinkiin mukavia väliaskeleita ja soolotteluja. Osittaista omavaltaisuuttakin. Tukien omalla tavallaan sitä suomalaisuuden perinnetta, jota kumiteräsaapas tallasi aikoinaan itäisille kukuntamaille. Ryhdikästä paksukielisyyttä Kauppiselta.

Kun tähän lisätään vielä shaamaani-jazz-progerumpalin sekoituksessa keitetty rummmunlyöjä, saa kokonaisuus ikäänkuin suitset. Tai oikeammin tienviitat, jotka määrittävät kulloisenkin suunnan, niin rytmisesti kuin tyylillisestikin. Mukavan muikeaa työstöä Räsäseltä.

Messevää kokonaisuutta tukee vielä muutama puhaltava vierailija ja jousitaiteilija, saaden ulosantiin lisää ulottovaisuutta. Sopivasti.

Kokonaisuudessaan tämä levy on oiva osoitus siitä, kuinka samanhenkinen ryhmä saa aikaan mukavan leikkisää, leppoisaa ja sielukasta musiikkia. Sellaista, joka tekee läsnäoliojoille rennnon ja kevyen olon. Tappamatta sielun syvyyksissä sykkivää rytmin sykettä. Tai jazzbasillin purevuutta.

Makoisa välipala, jonka tekijöiltä odotan tulevaisuudessa myös enemmän jazzillisempaa tuotantoa. Siemen on monin osin jo tämän levyn myötä kylvetty… joko vapaalla kädellä tai perinnettä noudattaen… (OR)

 

Aino Ruotanen – kantele, Ari-Pekka Kauppinen – bass, Joona Räsänen – drums
Feat. Panu Luukkonen – trombone, Pekka Seppänen – flute, Johannes Sarjasto – saxophone, Satu-Maija Aalto, Aino Rautakorpi, Krishna Nagaraja – strings

Recorded at Mankku Studio, Porvoo, 13-16.3.2015 & some additional overdubs during the spring in Helsinki
Recorded, mixed & produced by Miihkali Jaatinen
Mastered by Hannu Hattunen at Mad Hat Audio

1. Maailmanpyörä 5:40
2. Kuningas 5:12
3. Lyhdynsytyttäjä 6:26
4. Säteilytys 5:06
5. Silhouette 2:38
6. Juoppo 7:59
7. Pelimannin kevät 5:34

 


Takaisin

Artikkeli luettu 874 kertaa