Vellu Halkosalmi

Kuvat:

14.12.2009 15:50

VMHCD01

Komiasti kajahtaa alankomaista. Asialla Hollannin radion Metropole Orchestra. Työstettävänä ehtaa kotimaista, siis suomalaista bigbandmusaa, Vellu Halkosalmea. Samaa kaveria, joka monien yllätykseksi (?) voitti vuonna 2007 Esko Linnavalli -sävellyskilpailun Imatralla.

Siis kuka, mitä, häh?

Vellu Halkosalmi on syntynyt 1971, eläen lapsuutensa ja nuoruutensa Pyhäjärvellä. Siis Keskipohjanmaalla, siellä missä nykyisin on Pyhäjärven Pohdin hiihtäjättären, maailmamestarin ja  olympiavoittaja Helena Takalon 2,5 metrinen näköispatsas.

Mutta takasin Halkosalmeen. Armeijan jälkeen hän pyrki Ogeliin, josta valmistui 1998. Seuraavana vuonna opinahjo tarjosi opettajan paikkaa, jonka Halkosalmi otti vastaan, hoitaen päivät pieniä lapsiaan ja opettaen illat. Sittemmin hän keskittyi pelkästään säveltämiseen ja sovittamiseen. Ja tuo toiveammatti jatkuu edelleen.

Vaikka Halkosalmi on ollut ”kehissä” jo suhteellisen pitkään, on hän aika uusi kasvo jazzareiden kentällä. Syykin on selvä, sillä hän on tehnyt ylivoimaisesti suurimman osan nykyisestä työurastaan Keski-Euroopassa, enimmäkseen saksalaisen WDR Big Bandin (Köln) ja hollantilaisen, tällä levyllä soittavan Metropole Orchestran (Hilversum) kanssa.

Kaikki tämän levyn sävellykset, sovituksen  sekä orkesterin johto ovat Halkosalmea. Liikkeelle lähtö tapahtuu mukavan leppoisan A Kind of Bluesin myötä. Soolo-osuudet on rakennettu trumpetille ja alttofonille. Orkesterin soundi on puhdasoppista bb-soundia, tosin erinomaisen osaavaa ja siitä johtuen rennon oloista. Yhteensoitto ja kokonaisharmonia ovat tiukasti Halkosalmen käsissä. Erinomaisen miellyttävä levyavaus, erityisen miellyttävällä kappaleella… kulki kuin Takalon vuorotahti kultamitalihiihdoissa.

Toisena raitana on Kaiku, tuo Esko Linnavalli -kilpailun voittaja vuodelta 2007. Esittävänä orkesterina Imatralla oli muistaakseni UMO, nyt siis hollantilaiset, jotka ovat sisäistäneet hienosti kappaleen nyanssit. Flyygelitorvi ja sopraanofoni lurittavat kuvioitaan soolo-osuuksissa, muu orkesteri ikäänkuin kyttää klimaksia päästäkseen itse irroittelemaan osaamistaan…

Seuraavassa  kappaleessa Release, haaveillaan, tunnelmoidaan… odotetaan jotain… vapautta. Tyylikäs kitarointi  korostaa kappaleen aistikkuutta. Herkkyyttä, joka kasvaa puolivälissä voimakkaaksi tunnepurkaukseksi koko orkesterin voimin hiljentyen sitten flyygelitorven tunnelmointiin, joka kasvaa vapaudeksi. Tyylikkään komeaksi menoksi koko orkesterin kanssa. Rytmikkään raikkaasti. Kunnes jälleen hiljennytään flyygelitorven myötä finaaliin…

Lyyrinen kauneus jatkuu seuraavallakin raidalla… Oodina naiselle. Tytölle. Rakkaalle…

Asialla maailman seksikkäimmäksi äänestetty soitin tenorisaksofoni kuljettjanaan tällä kertaa Leo Janssen. Haikea kauneutta, jota muu orkesteri myötää silkkihanskoin… muutamin suonen sykkein…

Sitten sorenoitu Jan Duikeren trumpetti avaa leikkikentän portin… hei kaikki, portti on auki! Kestää yllätyksellisen kauan ennenkuin muut ryntäävät paikalle… ensialkuun arkaillen sitten varovasti vempeleita kokeillen. Aivan kuin isät ja äidit olisivat mukana… sitten leikit kiltisti! Niinpä niin… no onneksi kaikki vapautuu ja musiikki alkaa soljua rytmikkäästi… iloisesti. Vapautunut piano kilkuttaa, altto puhkuu intoa ja rumpu hakkaa sydäntahteja…

Kuutosraidalla aloitetaan mahtailevan tummasti… vuorossa soololento. Jumputtavan basson myötä päästään itse asiaan, keveään voimakkaaseeen liitoon koko soitinarsenaalin voimin. Ensimmäisenä lentäjän taitojaan esittää trumpetisti van Duikeren huikentelevaisen tynnyrin, kahdeksikon ja syoksykierteen myötä. Sitten on vuorissa tenoristi Janssen immelmanneineen, silmukoineen ja pyrstöluisuineen… vauhdikkaan esityksen päättää varma laskeutuminen lähtöpisteeseen.

Finaaliibiisissä on mukavan mukaansa tempaava rytmi. Soundi. Ja ison orkesterin kokonaiselementit kohdallaan. Sektioiden yhteisharmonia soi upeasti ja altto- että pianosoolot kulkevat varmasti, kokonaisuuteen oivasti sulaen. Big Band musiikkia parhaimmillaan… lääkärin määräyksestä –  Doctor Swig!

Levyn aloitus ja lopetus napsahtivat allekirjoittaneeseen parhaiten. Homma kulki ja henki haisi. Siis hyvälle!!! Ei välikappaleissakaan sinänsä ollut moitteen sijaan, mutta allekirjoittaneen sisäinen syke pitää enemmän rytmisestä eteenpäinmenosta. Tahtijalan teputuksesta. Ja lutvikkaasti soljuvista sooloista. Hitaamman soitannon vuoro vaatii enemmän keskittymistä. Kenties yksitähtistä mukin. Takkatulen… kuulokkeet.

Mutta kaikenkaikkiaan erinomaisen tasapainoinen kokonaisuus Halkosalmelta. Toivottavasti jatkossakin saamme kuulla hänen hienoa tuotantoa.

Hankintana hyvä lisä big band osastoon itsekunkin levyhyllylle. (OR)

 

Metropole Orchestra Big Band

Conducted by Vellu Halkosalmi

Reeds: Marc Scholten, Paul van der Feen, Leo Janssen, Jos Beeren, Max Boeree

Trumpets: Jan Oosthof, Martijn de Laat, Jan Hollander, Jan van Duikeren

Trombones: Jan Oostling, Louk Boudesteijn, Jan Bastiani, Ben Schultz

Piano: Jasper Soffers

Guitar: Peter Tiehuis

Bass: Aram Kersbergen

Drums: Martijn Vink


  1. A Kind of Blues (5:56) Soloits: Louk Boudesteijn (trombone), Paul van der Feen (alto sax)
  2. Kaiku (6:25) Soloist: Jan van Duikeren (flugelhorn), Marc Scholten (soprano sax)
  3. Release (12:08) Soloist: Peter Tiehuis (guitar), Jan van Duikeren (flugelhorn)
  4. Heli (6:42) Soloists: Leo Janssen (tenor sax)
  5. Playground (7:36) Soloists: Jan van Duikeren (trumpet), Jasper Soffers (piano), Marc Scholten (alto sax), Martijn Vink (drums)
  6. Solo Flight (6:17) Soloists: Jan van Duikeren (trumpet), Leo Janssen (tenor sax)
  7. Doctor Swing (5:46) Soloists: Jasper Soffers (piano), Paul van der Feen (alto sax)

Produced for NPS Radio 6 In  Concert The Bands

Recorded by DutchView January 19 th-21st at MCO, studio 3 in Hilversum

Mixed January 22nd-24th & 26th

Recording engineer Ronald Trijber

Music supervisor Gert Jan van der Dolder

CD Mastering by Antti Saukko at Editroom ltd

 

Takaisin

Artikkeli luettu 1624 kertaa

Translate »