Wadada Leo Smith

Kuvat:

07.09.2017 19:58


Wadada Leo Smith: America's National Parks  

America’s National Parks  

Cuneiform Records Rune 430/431

Tämä viime vuoden lokakuussa julkaistu levy valittiin arvovaltaisen Downbeat-lehden elokuisessa  kriitikkoäänestyksessä vuoden jazzalbumiksi. Jo siinä on yllin kyllin perusteita ruotia levyä tässäkin arvovaltaisessa (heh!) mediassa.

Albumisarja ei sitä paitsi ollut ainoa Wadada Leo Smithin kyseisessä äänestyksessä saama ykkössija. Hänet valittiin myös Vuoden Muusikoksi sekä jazztrumpetistien ykköseksi. Näin aina omia teitään kulkenut ja ei-niin-kovin laajaa huomiota ja arvostusta pitkän uransa aikana saanut, 75 vuotta viime joulukuussa täyttänyt Smith on vihdoin viimein nostettu kunnolla esiin – runsaan 150 pääosin amerikkalaisen jazzkriitikon voimin.

Mississippin Lelandissa syntynyt Smith aloitti musiikillisen uransa rhythm & bluesin parissa. 1960-luvun loppupuolella hän liittyi chicagolaiseen AACM-liikkeeseen ja edustaa täten sen ensimmäistä muusikkosukupolvea. AACM-aikoina hän myös perusti ensimmäisen yhtyeensä Creative Construction Companyn. Varsin epätavanomaisesta soitinvalikoimasta koostuvassa yhtyeessä olivat mukana myös viulisti Leroy Jenkins ja multisaksofonisti ja -puupuhallinsoittaja Anthony Braxton.

Omia levytyksiä Smithille on runsaan puolen vuosisadan aikana kertynyt mittava määrä. Hänen persoonallisesta ja innovatiivisesta musiikistaan toimii hyvänä esimerkkinä vaikkapa Divine Love (ECM, 1979), joka vielä tänä päivänäkin kuulostaa tuoreelta ja ajattomalta. Ajaton oli yksi adjektiivi myös kehua retostellessani – monien muiden jazzjournalistien tavoin – Smithin ja pianisti Vijay Iyerin erinomaista ECM:lle tehtyä duo-levyä A cosmic rhythm with each stroke (JR 08.07.2016).

Tämän vuosituhannen puolella Smith on levyttänyt useita albumeita Cuneiform Recordsin lisäksi myös mm. edesmenneen soittokumppaninsa John Zornin Tzadik-merkille sekä suomalaiselle TUM Recordsille (laskujeni mukaan seitsemän). Jälkimmäisen tuotannosta mainittakoot vaikkapa soololevy Reflections and Meditations on Monk, sekä duo-levytykset rumpali Louis Moholo-Moholon ja basisti John Lindbergin kanssa.

America’s National Parks on vartavasten kirjoitettu laaja teos Golden Quintetille, Smithin nykyiselle yhtyeelle, jota edelsi vuosien saatossa hieman miehistömuutoksia kokenut Golden Quartet. Bändin koko kasvoi, kun mukaan liittyi ryhmän tuoreimpana jäsenenä sellisti Ashley Walters. Hyvä lisäys, sillä Walters tuo niin soinnillisesti kuin solistisestikin paljon lisää kokonaisuuteen. Itse asiassa hän, sekä basisti John Lindberg, ovat Smithin ohella levyn keskeiset yksittäiset solistit.

America’s National Parks ei todellakaan päästä kuulijoitaan helpolla. Jo pelkästään musiikin määrä tällä tuplalla, reilut puolitoista tuntia, läkähdyttää. Musiikillinen puoli vaatii sekin runsaasti sulateltavaa ja mutusteltavaa. Mutta sulatteluvaikeuksista huolimatta – tai kenties juuri niiden vuoksi – levyn musiikki on myös erittäin antoisaa. Palkitsevaa ja nautinnollista. Epäilemättä myös, jälleen kerran, ajatonta. Smithin sävelkieli on monessa suhteessa hyvin persoonallista, kiehtovaa ja jännittävää. Jotakin ainutlaatuista, aivan omaa luokkaansa.

Välillä musiikki tuntuu leijuvan jossain kosmisissa sfääreissä, välillä se tunkeutuu tajuntaan räjähtelevinä ryöppyinä esimerkiksi kollektiivisten improvisaatio-osuuksien muodossa. Kokonaisuus muodostuu monista palasista ja säikeistä, jostakin mikä on kutakuinkin mahdotonta verbalisoida. Kaiken keskellä Smithin (hyvin usein sordinoitu) trumpetti luotsaa tietä – ja myös  muusikoita – eteenpäin.

Vapautta on runsaasti, mutta toisaalta musiikki on myös pitkälti ja tarkasti etukäteen kirjoitettua. Ei kuitenkaan läpisävellettyä vaan pikemminkin tunnetiloiltaan ja rakenteellisesti tarkasti säveltäjän määrittelemää. Selkeitä perinteisiä teema-soolo(t)-teema -rakenteita on turha etsiä. Vaikkakin esimerkiksi heti avauskappaleessa näin käy. Alun hypnoottiseen basson ja rumpujen duetton palataan hetkeksi, monen  mutkan kautta, vielä loppusekunneilla.

Kakkoskiekon avausraidan The Mississippi Riverin kuvaus kertoo kenties jotakin edellä mainitsemistani asioista. Sävellys alkaa kuin varkain Anthony Davisin harvakseen lyömillä yksittäisillä pianosoinnuilla. Niiden sekaan liukuvat mukaan hiljaa ja hiljalleen ensiksi sello ja sitten Pheeroan akLaffin tikittävä komppi. Smithin trumpetti liittyy viimeisenä joukkoon. Soittimien pianissimossa kulkevasta maailmasta rävähtää seuraavaksi pätkä melkoisen rajua ja äänekkäämpää yhteisimprovisointia. Se laukeaa pianon ja sellon unisonossa kulkevaan teeman pätkään, jota seuraa taas riffipohjainen ’uusi’ teema, joka säestää trumpettisooloa. Sitten pärähtääkin ilmoille edellistä räväkämpi ja hälyisämpi joukkoimprovisaatio. Seuraa tyynempi suvanto Lindbergin jousella soittaman bassosoolon myötä… Että sellaista. Monenlaista mahtuu puolen tunnin teokseen,

Tajusitteko tuosta mitään? No, en minäkään tajuaisi tuollaisesta luettuna mitään, mutta erinomaisen hyvältä se kuunneltuna tuntuu. Meno on kuin vuoristoradalla, ja kaikki osatekijät pienimpiäkin yksityiskohtia myöten ovat kohdallaan.

Siinä kuitenkin jonkinlainen kokonaiskuva Kansallispuistojen musiikillisesta maailmasta pähkinän kuoressa. Loistavia, persoonallisia muusikoita ja heidän yksittäisiä/yksilöllisiä suorituksia voisi kehua rivitolkulla. Upeata on myös heidän yhteistyönsä. Ja mikä ettei, kun heitä on koutsaamassa Wadada Leo Smith!

Jenkkikriitikoiden yleiset, kohtalaisen konservatiiviset musiikkimieltymykset huomioon ottaen valinta vuoden parhaaksi levyksi on jopa jossain määrin yllätyksellinen. America’s National Parks on DB-tittelinsä ehdottomasti ansainnut. Kertakaikkisen upea, hienonhieno ja ympäristöpoliittisesti kantaa ottava teos Wadada Leo Smithiltä.

 

Wadada Leo Smith: trumpetti, Ashley Walters: sello, Anthony Davis: piano, John Lindberg: basso, Pheeroan akLaff: rummut.

Äänitys ja miksaus: Nick Lloyd, Firehouse 12 Recording Studio, New Haven, CT, 05.05.2016. Masterointi: Gene Paul, G&J Audio, Union City, NJ. Kansidesign: Bill Ellsworth. Julkaisuvuosi: 2016.

CD 1:   

New Orleans: The National Culture Park USA 1718 (20:57)
Eileen Jackson Southern, 1920-2002: A Literary National Park (9:38)
Yellowstone: The First National Park and the Spirit of America – The Mountains, Super-Volcano and Its Ecosystem 1872 (12:14)

CD 2:  

The Mississippi River: Dark and Deep Dreams Flow the River – a National Memorial Park c. 5000 BC (31:07)
Sequoia/Kings Canyon National Parks: The Giant Forest. Great Canyon, Cliffs, Peaks, Waterfalls and Cave Systems 1890 (6:46)
Yosemite: The Glaciers, the Falls, the Wells and the Valley of Goodwill 1890 (15:23)

Musiikki: Wadada Leo Smith 

 

Takaisin

Artikkeli luettu 130 kertaa