Musiikkifilosofi George Russell ja lyydinen modaliteetti

Kuvat:

07.04.2018 16:03


George Russell

Eräs mielenkiintoisimmista vieraista Jyväskylän Kesässä heinäkuussa 1966 oli yhdysvaltalainen säveltäjä-pianisti George Russell. Hän piti luentosarjan kehittämästään improvisointiteoriasta ja harjoitti maamme eturivin jazzmuusikoista koottua 14-jäsenistä orkesteria. Mukana olivat mm. trumpetisti Kaj Backlund, saksofonistit Esa Pethman ja Erik Dannholm sekä pianisti Heikki Sarmanto. Orkesteri (George Russell Workshop Band) esiintyi kurssin jälkeen Russellin johdolla Porin ensimmäisten juhlien pääkonsertissa.

George Russell (1923-2009) oli modernin jazzin taustavaikuttaja, joka halusi vapauttaa improvisoivat muusikot ”sointujen tyranniasta” – yksi hänen tiennäyttäjistään oli tenoristi Lester Young. Russellin ajattelun vaikutus ”modaalisen jazzin” kehityksessä kuuluu jazzhistorian tunnetuimman albumin, Kind of Blue (1959) muusikoiden (Miles Davis, John Coltrane, Cannonball Adderley ja pianisti Bill Evans) sooloissa.

Russell aloitti nuoruudessaan rumpalina ja soitti jonkin aikaa mm. multi-instrumentalisti Benny Carterin orkesterissa. New Yorkissa 1940-luvun alussa hän tutustui modernien muusikoiden ryhmään, joka piti omaa ”seminaariaan” sovittaja Gil Evansin kotona. Mukana olivat mm. Charlie Parker, Miles Davis, Gerry Mulligan ja John Lewis, myöhemmin Modern Jazz Quartetin musiikillinen johtaja ja pianisti.

Terveydellisistä syistä Russell jätti kuitenkin aktiivisoittamisen – hän oli myös pätevä pianisti – ja keskittyi säveltämiseen ja sovittamiseen. Hänen ensimmäisiä merkittäviä teoksiaan olivat Dizzy Gillespien orkesterille 1947 sävelletyt ”Cubana Be” ja ”Cubana Bop”. Tultaessa 1950-luvulle hän toipilasaikanaan viimeisteli musiikkipohdintojaan kirjaksi The Lydian Chromatic Concept of Tonal Organization for Improvisation (1953, myöhemmin täydennettynä). Siinä hän muutti soinnut asteikoiksi ja loi ”kromaattisen maailmankaikkeuden”. Teoksessaan hän osoittaa mm. altisti Charlie Parkerin nuotinnetussa soolossa ”Oh, Lady Be Good” (JATP-konserttitallenne) improvisoineen perinteisesti vertikaalisesti mutta soittaneen jo skaalapohjaisestikin.

Vuonna 1964 Russell esiintyi sekstetteineen Euroopassa, minkä jälkeen hän jäi muutamaksi vuodeksi Ruotsiin. Tänä aikana hän koulutti muusikoita  Pohjoismaissa; hänen kuuluisimpia oppilaitaan oli norjalainen saksofonisti Jan Garbarek. Russell kävi vielä kaksi kertaa Porissa oman yhtyeensä kanssa ja oli Helsingissä Umon vieraana 1984 ja 1987. Hän oli palannut 1969 Yhdysvaltoihin, missä hänet kutsuttiin Bostoniin New England Conservatoryn opettajaksi, myöhemmin professoriksi.

Lyydinen modaliteetti väritti George Russellin edelleen jatkunutta sävellys-, sovitus- ja yhtyesoittotyötä akateemisen viran hoidon ohella, kunnes Alzheimer-tauti päätti arvostetun jazzteoreetikon elämän heinäkuussa 2009.- Porin 1966 konsertin päätösnumero oli ”Oh Jazz, Poor Jazz”, jossa kapellimestarin kuulutuksessa poor-sanan korvasi ”Pori”. Ennakointia? Eikös viivan alle jäänyt lähes viisikymmentä markkaa voittoa vuoden 1967 festivaalin järjestelyihin?

 

Takaisin